Török Etterem ja unohtuneita nimiä

Tässä blogikirjoituksessa käydään läpi mitä tapahtui saavuttuamme Unkariin, miten ensimmäiset päivät sujuivat ja miten selvisimme ensimmäisestä orientaatioviikosta. HUH! Kaikki kuvat ovat Balatonjärven rannalta, jossa vietettiin Freshmen Camppia orientaatioviikon lopuksi.

Komea kirkko söpössä Tihanyn pikkukaupungissa

Lentokone saapui Budapestin lentokentälle reippaan tunnin myöhässä ja kentällä meitä odotti vanha herra jolla oli lappu kädessä. Tämä englantia puhumaton herrasmies ohjasi meidät nuoren naisen tykö ja hän ohjasi meidät oikealle taksille. Näppärä systeemi ellen sanoisi. Edellä menneen suomalaispariskunnan taksi oli varmaa japanialaista laatua ja auto oli vanhempi kuin allekirjoittanut, joten jäimme kauhunsekaisin tuntein odottamaan omaa taksiamme. Oma taksimme oli onneksi paljon uudempi ja ystävällinen Pityu toi meidät turvallisesti asunnollemme (vaikkakin liikenne vaikuttaa olevan hyvin nopeatempoista Suomen teihin tottuneille). Pityu on myös vuokranantajamme työntekijä ja hän antoi meille pikakurssin ”How to use gas in everyday life”. Ruoka valmistetaan kaasuhellalla, suihkuun tuleva vesi lämmitetään kaasulla ja käytännössä kaikki mikä voi hyödyntää kaasua hyödyntääkin sitä. On täällä myös sähkökin. Ensimmäisenä iltana haimme iltapalaa 24h shopista ja painuimme pehkuihin.

Pate ja uusi ystävä kuuntelevat kaikua

Aamulla lähdimme vaihtamaan valuuttaa. Saimme vuokranantajaltamme vinkin missä on kaupungin paras vaihtokurssi ja suuntasimme myös sinne. Hintatasosta sanottakoot että yhdellä euron kolikolla saa noin 314 Unkarin forinttia ja ison kaljan saa baarista 350 forintilla. Ruokailla voi alle kolmella eurolla niin paikallisissa ravintoloissa kuin lukuisissa török étteremeissä (turkkilainen) tai kinai gyorsétteremeissä (kiinalainen). Jäätelöpallo maksaa noin 50 senttiä. Valitettavasti shoppailu ei kuitenkaan ole Budapestissä juuri muita eurooppalaisia kaupunkeja edullisempaa. Käytiin hakemassa rakkaan naapurivaltiomme lahjasta maailmalle eli IKEAsta parit uudet tyynyt ja peitot kämpille. Onneksi vuokra-asunto on hyvin varusteltu ja kalustettu eli huonekaluja ei täällä tarvitse koota. Samalla reissulla opeteltiin käyttämään paikallista julkista liikennettä, joka on erittäin kattava ja kätevä.

Sää oli hyvin kostea mutta onneksi ei satanut

Alhaalta järven rannalta oli vehreät maisemat

Ensimmäisenä viikonloppuna lähinnä ihmeteltiin kaupunkia, syötiin hyvin ja suhailtiin metrolla ympäriinsä hakemassa milloin mitäkin tarpeellista tavaraa. Saatiin myös yllätysvieraita, kun sähkömies halusi tarkistaa mittarin lukeman. Ei ihan löytynyt yhteistä kieltä, mutta asia hoitui. Oven takana on kolluuttanut myös juutalaisia levittämässä ilosanomaansa, vanha rouva tekemässä kyselytutkimusta (vain unkariksi) sekä eksynyt pitsakuski. ”Bocsánat, nem beszélek magyarul” eli ”anteeksi, en puhu unkaria” on osoittautunut varsin hyödylliseksi lauseeksi täällä. Odotellaan jo innolla seuraavaa vierasta.

Paikallista posliinia (ei ostettu)

Löydettiin viidakko

Maanantaina koitti ensimmäinen orientaatioviikon päivä. Aluksi yliopiston vararehtori toivotti Erasmus-opiskelijat tervetulleeksi ja heitti jotain läppää unkarin ja suomen kielen yhteydestä. Tämän jälkeen suoritettiin rekisteröityminen, yliopistokierros ryhmissä ja lopuksi mentiin istumaan iltaa läheiseen pubiin. Yliopistorakennukset ovat pääasiassa toinen toistaan upeampia vanhoja rakennuksia ja Paten mentori olikin esitellyt päärakennuksen portaikon Tylypahkan liikkuvana portaikkona. Aluksi tuntui, ettei kaikkia paikkoja ikinä opi tuntemaan, mutta jo ekan viikon jälkeen suunnistaminen on melko kivutonta. Välillä ne liikkuvat raput aiheuttaa kyllä harmaita hiuksia.

Harmaantuvat haituvat

Näköalapaikka ennen 150 yli-innokkaan Erasmuslaisen hyökkäystä

Orientaatioviikolla osallistuttiin ainakin Get to Know-tapahtumaan, Welcome Partyyn (ryhmissä erilaisia tehtäviä ilmastoimattomassa rakennuksessa, jee) ja Pub Crawliin (kierros yliopiston läheisissä pubeissa). Viikon kruunasi viikonlopun Freshmen Camp Balatonjärvellä, joka on Keski-Euroopan suurin järvi. Siellä ohjelmaan kuului ryhmäytymistä, syömistä, viininmaistelua, uimista, paikalliset fuksiolympialaiset ja muuta kivaa hengailua. Majoituttiin kuuden hengen mökeissä ja samassa mökissä meidän kanssa oli kaksi meksikolaista poikaa ja kaksi romanialaista tyttöä. Ollaan tavattu niin paljon huippuja tyyppejä, ettei millään muista kaikkien nimiä. Hauskaa on myös pidetty siinä määrin, että molemmat ollaan vietetty ensimmäinen kouluviikko enemmän ja vähemmän flunssaisena.

Meijän mökkijengi

Seuraavassa kirjoituksessa asiaa käyntiin pörähtäneistä kursseista!

Sini & Pate